Kaukaiset Pohjanperät olivat jo varhaisella keskiajalla monitahoisten kiistojen kohteina. Niistä kertovat varhaisimmin skandinaaviset saagat. Keskiajan lopulla näiden kiistojen luonne muuttui, kun Novgorod intresseineen tuli mukaan. Siten yhtäällä karjalaiset ja heidän herruusvaltansa perijänä novgorodilaiset sekä vuoden 1478 jälkeen Moskovan suuriruhtinaat esittivät vaatimuksia Pohjanperän nautintoihin. Toisaalta norjalaiset ulottivat Ruijaan kohdistuvat vaatimuksensa Lapin alueeseen saakka. Ja etelästä päin oli sekä Suomen puolen, Turun hiippakunnan suomalaisilla, että Ruotsin puolen, Upsalan arkkihiippakunnan asukkailla ikivanhoja nautintoja valvottavanaan Lapissa. Nämä eturistiriidat johtivat ajoittain verisiin yhteenottoihin osapuolten kesken, ja keskiajan loppupuolella siellä vallitsi jatkuva jännitystila, joka tuon tuostakin räjähti väkivaltaisuuksiksi. Elävän kuvan tästä kiistojen periodista antaa pohjoispohjalaisten vuonna 1490 Ruotsin hallitukselle lähettämä valituskirje. Sen varhaisimmat muistitiedot ulottuvat jopa 80 vuoden takaisiin oloihin, novgorodilaisten 1415 Oulunsalon markkinapaikalle suuntaamaan ryöstöretkeen saakka. Vähän väliä vainovalkeat leimahtivat solmituista rauhansopimuksista välittämättä tai pikemminkin juuri niitä seuraten, koska karjalaiset katsoivat näiden alueiden Karjalan mukana liittyneen Novgorodin valtapiiriin. 
Ruotsinkielinen. Painettu: FMU V, 4286.

Kaikille niille hyville, arvoisille herroilIe, jotka sattuvat tämän kirjeen käsiinsä saamaan, teemme me miespoloiset, jotka olemme ja asumme Kemissä, Iijoella ja Limingassa, tällä avoimella kirjeellämme tiettäväksi ja valitamme Jumalan ja teidän edessänne sitä suurta murhaamista ja vahingontekoa ja hävitystä, jota venäläiset ovat meille tehneet nyt 80 vuoden aikana ja vielä nytkin vuosittain tekevät rauhallisina päivinä ja rauhan aikana. Aina kun me miesparat saamme sanoman ja kirjeen Viipurista, että te, hyvät herrat, olette tehneet rauhan heidän kanssaan, niin venäläiset tulevat meidän luoksemme kauppatavaroineen, kulkevat kylästä kylään, tarkastavat, nuuskivat ja vakoilevat maakunnan oloja, ja kun me miesparat luulemme. että meillä on rauha niin he aiheuttavat meille kaikkein suurinta vahinkoa. Nyt muutama vuosi sitten lähetettiin Suomesta Novgorodiin nämä hyvät miehet, jotka olivat herra Henrik Klaunpoika ja herra Olavi Tavast, ja useita hyviä miehiä heidän kanssaan. Siellä he sopivat ja tekivät siellä valoin vannotun rauhan, jonka piti säilyä 9 vuotta. Ja he lähettivät meille miesparoille sanoman, että sellainen vannottu rauha oli tehty. Ei kulunut täyttä 2 vuotta, kun venäläiset tulivat meidän luoksemme ja murhasivat, löivät ja polttivat edellä mainitut 3 pitäjää. Sellaisesta vahingosta, jota me silloin kärsimme ja joka kohdistui sekä pyhiin kirkkoihin että vanhempiimme, armahtakoon Jumala ylhäällä taivaassa; ja valitamme siitä Jumalalle ja teille. Muutama vuosi sen jälkeen me miespoloiset olimme menneet ylös Lappiin; silloin venäläiset tulivat siellä meidän luoksemme, vannoivat pyhän ristin kautta ja sanoivat, että oli tehty rauha 7:ksi vuodeksi, ja sitoutuivat pitämään sen ilman petosta. Ei kestänyt kauemmin kuin kolme yötä, kun he jo hyökkäsivät kimppuumme. Siellä Lapissa oli 80 parasta talonpoikaa pitäjästämme Kemistä, ja venäläiset ottivat heidän poronsa ja kaikki heidän tavaransa. Sitten venäläiset vetäytyivät alas Kemiin ja Iijoelle, polttivat ja löivät kuoliaaksi miehiä, lapsia ja naisia ja kaiken, minkä he käsiinsä saivat. Ja nyt muutama vuosi sitten saimme sanoman herra Eerik Akselinpojalta, Jumala hänen sieluansa armahtakoon, että rauha oli tehty ja vannottu 5:ksi vuodeksi. Venäläiset tulivat luoksemme kauppatavaroineen ja sanoivat, että sellainen rauha oli tehty, he kulkivat kylästä kylään ja elivät luonamme koko talven. Puolipaaston aikaan he lähtivät luotamme, lupasivat ja vannoivat, että rauha pysyisi, ja pyysivät meitä menemään Haukijärvelle. Sitten he tulivat seuraavana palmusunnuntaina, kun vähiten osasimme heitä varoa. Silloin he polttivat ja löivät, murhasivat ja piinasivat. Meidän naisemme ja lapsiparkamme ja ne miehet, jotka sen välttivät, he silloin ottivat ja veivät heidät mukanaan Venäjälle; nämä naiset ja lapset me olemme lunastaneet tai vielä joudumme lunastamaan suurilla rahasummilla. Ja ne naiset ja lapset, joita heidän miehensä eivät köyhyyden takia pysty lunastamaan, joutuvat siellä olemaan ja sinne jäämään, raatamaan ja rehkimään heidän hyväkseen. Sitä suurta murhaamista ja vaikeata piinaa, jota he meille onnettomille kristityilIe ovat tehneet, valitamme Jumalalle taivaassa ja teille. Miesväkeä he ottavat ja ripustavat jaloista ja joitakin käsistä, tuovat heinää, tekevät tulen heidän alleen ja polttavat heiltä tukan ja parran pois. Kun he ovat näin tehneet, he päästävät heidät alas, kantavat heidän päälleen pesuvadin täynnä tulta ja polttavat lihan heidän ruumiistaan, ja sitten he sitovat köyden heidän päänsä ympärille, ottavat sitten kepin ja vääntävät päätä niin kovin, että silmät pullistuivat heidän päästään. Sitten he leikkaavat heiltä navan auki ja taluttavat heitä puun ympäri, kunnes heidän sisälmyksensä valuvat ulos. Jotkut he ottavat ja nyppivät heiltä parran samoin kuin on tapana riistää harja järjettömiltä elukoilta; sitten he lyövät heiltä kaulan poikki. Naisparkamme he ripustavat käsistä, lyövät heitä vitsaila ja ruoskilla, leikkaavat heiltä nisät, pistävät heitä keihäillä ja piinaavat heidät kuoliaaksi. Lapsiparkamme he ottavat, sitovat heidät elävinä aidanseipääseen ja ampuvat sitten heidät täyteen käsijousen nuolia. He kokoavat yhteen kaikki lapset, jotka he saavat kiinni talossa, panevat salvan ovelle ja polttavat heidät sisälle. Jos joku lapsista ryömii ikkunasta tulta pakoon, he pistävät häntä keihäällä ja heittävät hänet jälleen tuleen. Kun he meitä näin piinaavat, niin he sanovat, että meidän asumamme maa ja vesi kuuluu heille, ja tahtovat pakottaa meidät suorittamaan heille vuotuista veroa kolme valkonahkaa jokaiselta mieheltä ja puolet Kemijoesta ja kaikki maakunnan lohijoet aina Pyhäjoki-nimiselle joelle saakka, joka on Saloisten pitäjässä. Sen ulkopuolella on kivi, jonka nimi on Hanakivi; sitä he kutsuvat rajakseen, ja sieltä suoraan yli länsipuolelle Bjureklubbeen, jaka on pitäjä, jonka nimi on Skällata, sitten sieltä taas pohjoiseen Tornioon ja Kemiin; ja ylimpänä Kemijoella on Rovaniemi-niminen niemi; Hanakiven ja Rovaniemen välillä on 50 peninkulmaa ja 60 peninkulmaa Bjureklubben ja edellä mainitun Rovaniemen välillä; sen he haluavat omistaa jne. Sitä valitamme Jumalalle taivaassa ja teille. Lisäksi pelkäämme me miesraukat, että venäläiset menevät niin pitkälle kauppatavaroineen, että he lyövät, murhaavat ja polttavat ylipäätään koka maan jne. Rakkaat arvoisat herrat, venäläiset ryntäävät aina Viipuriin ja syyttävät meitä onnettomia miehiä. Jumala tietää, että me miesparat olemme tällaisia vitsauksia ja tällaista hätää jälleen kokeneet emmekä koskaan saa emmekä odota hyvää sanaa sieltä, vaan nautimme taivaan Jumalan ja teidän armoanne jne. Viime vuonna me miesparat menimme Pyhän Eskelin aikaan Haukijärvellemme; meitä oli kai sata yhdessä; ja venäläiset tulivat sinne meidan luoksemme ja sanoivat, että oli tehty rauha viideksi vuodeksi. Välillä ei ollut enempää kuin 14 päivää; heti sen jälkeen he tulivat, löivät ja murhasivat 14 parasta talonpoikaa, mitä Kemin pitäjässä asui. Yksi talonpojista, joita lyötiin, [säilyi hengissä] ja hän huusi sangen voimakkaasti, jotta toiset kristityt kuulisivat. Yksi kristityistä, jonka nimi oli Henrik Juhaninpoika Ilmalasta, kuuli tämän huudon; hän itse pääsi kahden muun kanssa pakoon pienellä veneellä. Hän varoitti edelleen toisia talonpoikia; muuten heidät olisi kaikki lyöty; ja [venäläiset] ottivat heiltä enemmän kuin kolmesataa kippuntaa haukia, sekä niiltä, jotka tapettiin, että niiltä, jotka pääsivät pakoon jne. Rakkaat arvoisat herrat, sitä suurta sopimatonta vahinkoa, murhaamista ja hävitystä, jota venäläiset meille ovat tehneet, valitamme taivaan Jumalalle ja teille jne. Voutimme Hannu Antinpoika lähetti meille sanan Pyhän Mikaelin aikaan, että te ja hyvät, kunnioitettavimmin kunnioitettavat herrat valtaneuvokset olisitte sopineet ja ankarasti kieltäneet venäläisiä tulemasta alemmas kuin Turkka-nimiseen kylään, joka sijaitsee kaksi peninkulmaa Oulusta, ja hän käski meitä, että kun venäläiset tulisivat alas, m id än pitäisi mennä heitä vastaan ja ilmoittaa heille tästä kiellosta, minkä me myös teimme. Kun havaitsimme heidän tulevan tänä vuonna, lähetimme heitä vastaan seuraavat kunnon miehet, jotka olivat Kuiva-Henrik, Musta-Lauri, Henrik Holsti, Elev Laurinpoika, Juhani Hermanninpoika ja Juhani Sonanpoika, ilmoittamaan heille määräyksestä, etteivät he enää saa tulla alemmaksi kuin edellä mainittuun Turkkaan. Mikäli heitä haluttaisi olla sieIIä kauppatavaroineen, heillä oli lupa siihen siellä, mutta ei muualla; kansan pitäisi tulla sinne heidän luokseen ja ostaa mitä tarvitsisivat. Se venäläinen, joka sitten tavattaisiin edellä mainitun Turkan alapuolelta, syyllistyy rikokseen, josta rangaistuksena on hengen ja omaisuuden menetys jne. Tätä he eivät ole noudattaneet, vaan ovat kulkeneet rantaa pitkin kylästä kylään, 36 venäläistä, ja liikkui huhu, et ä ne venäläiset, jotka olivat Lapissa, ja ne, jotka olivat täällä, olivat liittyneet yhteen ja olivat tahtoneet hävittää ja polttaa meidät Kemin pitäjän miesparat, ja he ryöstivät meiltä sata poroa ennen kuin voutimme tuli sinne. Kun hän kuuli huhun, että he eivät olleet tätä kieltoa noudattaneet ja olivat niin tehneet, niin hän antoi vangita 21 niistä venäläisistä ja antoi teloittaa 17 heistä, ja 3 säästyi ja pakeni Lappiin ja kertoi heille, että heidän seurueensa oli kokonaan teloitettu ja että vouti oli koonnut 1800 miestä, jotka tulisivat karkottamaan heidät. Kun he kuulivat, että maakunta oli varuillaan, he vetäytyivät takaisin Valkean meren rannalIe. Ja elleivät venäläiset olisi saaneet sellaista läksytystä, he olisivat uudenvuoden päivänä tulleet hävittämään ja polttamaan Kemin pitäjän. 10 niistä venäläisistä oli Torniossa. Voutimme otti mukaansa 12 kunnon miestä, meni sinne, kutsui siellä pitäjän kokoon, luetti heille kirjeen, jonka te, hyvät arvoisat herrat, olette antaneet ja hyväksyneet, kielsi heitä sen mukaan kuin te olitte käskeneet, ja kirje kuului niin kuin edellä on kirjoitettu, ja pyysi heitä, etteivät he päästäisi venäläisiä menemään ennen kuin heidän voutinsa tulisi sinne, ja luovutti heille herrani kirjeen, jotta vouti voisi toimia sen mukaan. Tätä eivät torniolaiset noudattaneet, vaan päästivät heidät vapaaksi ja he saivat aseita, käsijousia, keihäitä, nuoiia, kilpiä ja muita aseita, joita he tarvitsivat meidän hävittämiseemme, niin että venäläiset sanoivat, että he eivät pelänneet edes sataa talonpoikaa, koska he olivat kulkeneet maassa, nähneet ja vakoilleet sitä, ja että kansa oli varsin köyhää eikä sillä ollut aseita. Siitä saakka kun he heidät näin päästivät, olemme pelänneet aika paljon, ja torniolaiset menevät Lappiin, käyvät kauppaa ja tekevät rauhan venäläisten kanssa eivätkä ota lainkaan huomioon meitä onnettomia miehiä. Silloin kun me miesraukat olemme tehneet rauhan, niin olemme tehneet rauhan kautta koko Pohjanperän. Jos nämä torniolaiset hallitsisivat venäläisten ja lappalaisten kanssa, niin meidät miespoloiset ja koko yhteinen maa hävitettäisiin. Rakkaat kunnioitettavat herrat, pyydämme teiltä Jumalan nimessä, että torniolaiset ja me saisimme olla yhden herran alaisia siitä riippumatta, mitä vääryyttä he tekevät. Kun menemme sieiiä käräjille ja valitamme, että he käyvät meidän metsiämme ja kalastavat meidän vesillämme, niin meille miesraukoille ei suoda laisinkaan oikeutta, vaan he sanovat, että heillä on arkkipiispa herranaan jne. Rakkaat kunnioitettavat herrat, jos joku tahtoo sanoa, ettei venäläisiä varoitettu tästä kiellosta, niin tahdomme me, alla mainitut onnettomat miehet, jotka ovat Juhani Nakkanpoika, Juhani Hermanninpoika, Kauppi Teppe, Lauri Kärppä, Juhani Sonanpoika, Äre Paavali, Niilo Ingolvinpoika, Lauri Kenni, Elev Laurinpoika, Kuiva-Henrik, Lauri Olavinpoika, Henrik Holsti, Juhani Bålk ja yhteinen kansa, jotka asuvat ja elävät Limingan, Iijoen ja Kemin pitäjässä, todistaa, vannoa ja täydellisesti yhtyä siihen, että voutimme Hannu Antinpoika ja me niin olemme heitä varoittaneet kaikin tavoin, niin kuin edellä on kirjoitettu. Varmemmaksi vakuudeksi ja paremmaksi varjelukseksi painatamme maakuntamme sinetin tämän kirjeen taakse, joka on annettu ja kirjoitettu Kemissä puolipaaston aikaan vuonna 1490 Jumalan syntymän jälkeen.
 

4286  Kemi socken midfastotid (omkr. 21 mars) 1490. 

Bönderna i Kemi, Ijo och Limingo socknar klaga i öppet bref för rikets herrar öfver Ryssarnes upprepade infall i Österbotten samt det öfvervåld och de grymheter de därvid begått; likaså öfver den oförrätt beträffande köpslagande dem vederfares af Torneåboarna, hvilka hålla med Ryssarne samt förse dem med vapen och andra förnödenheter. 
--------------------------------------------------------------------------------
För alle the godhe, wärdoghe herrer thetta breff hender före ath koma bekennes wij fatighe män met thetta warth opne breff, som bygge och bo i Kim, Ja och Lyminghe, ok klagom wij för Gudh ok idher thet stora mordh ok skadha ok fördärff, som oss the Rysser giorth hafua nu i lxxx aar ok än nw arlighe göre i feligh dagh ok frijdh. Then tijdh wij fatighe män faam bwdh ok breff fran Wiborg ath i, godhe herrer, hafua giorth fridh met töm, tha kome Rysser hem til oss met theras köpslaghan ok fara by fra by ok se ok skodhe ok bespeje landzsens läghlighet, ok tha wij fatigha män menä ath wij fridh hafue, tha fa wij aldrastörsthe skadha aff thöm. Nw för nagra förlidhne aar, tha ware thesse godhe herrar vthsändhe aff Finlandh ok til Nougardh, som war her Henrik Clawesson ok her Olaff Tawasth ok flere godhe män met töm. Tha bebundhe the ok giordhe thär en sworen fridh, hwilken som skulle sta i ix aar. Ok the sändhe oss fatighe män budh ath swodana sworin fridh giord war. Thär war äkke fwl ij aar imellen, tha koma Rysser til oss ok mördhe ok sloghe ok brändhe tesse fornämdhe iij sokner. Thän skadha wij tha finghom, badhe pa the helge kirkior ok pa ware fatighe föräldhre, thär barme sik Gudh i himmerik ower; ok klagom wij thet för Gudh ok idher. Nw nagre aar thär äpter ware wi fatighe män vpfarna i Lapmarken; tha komo Rysser thär til oss ok sworo pa thet helge kors ok sagdhe at fridh war giorth i vij aar, ok beplichtadhe the sik thän fridh ath halla vthan all falskheet. Thär war äkke länghre imällan mere än i tre nätther thär äffther, tha slagho the pa oss. Thär woro opa Lappmarkene lxxx besthe böndher i Kimi sokn war, ok theres rener ok alth theres godz thogo the borth. Sidhen droghe the Rysser nidher til Kim ok Jaa ok brände ok slogho ihäll män, barn ok kwinnor ok alth thet the öwer komo. Ok nw för nagher förlidhen aar finghe wij bwdh aff her Erik Axelsson, Gudh hans siäl nadhe, ath fridh war sworidh ok giorth i fem aar. Rysser komo til oss met theres köpslaghan ok sagdhe, ath swadana frijdh giorth war, ok foro the by fra by ok föddhe sik när oss allan wintheren. Om midhfastha tijd fore the vpp fran oss ok lowadhe ok sworo the, ath thän frijdh skuldhe standha, ok badho oss ath fara vpp i Gäddeträskith. Tha komo the om Palma sundagh näst ther äffther, tha wij oss minsth toghom til wara för töm. Tha brändhe the ok slogo, mördhe ok pijnthe, ok wara kwinnor ok ware fatighe barn ok the män, som tha vntkomo, tha thogo the ware kwinnor ok barn ok fördhe töm met sik til Ryssalandh, hwilka wij fatighe män hafua lösth ok än skule lösa töm igen för stora summa penningha. Ok theres kwinnor ok barn, som äkke hafua makth til ath lösa töm igän för theres fatighdom skuldh, skule thär ware ok bliwe, släpa ok träla för töm. Thet store mordh ok sware pijne, som the oss fatighe kristna folk giorth hawa, klagom wij för Gudh i himmerik ok idher. Manfolckith tagha the ok henge vpp met fotom, ok somlighe met armom, ok bäre höö oc göre thär met eldh vndher töm ok swidha haret ok skäggith aff töm. Nar the swa giorth hafua, tha lösa the töm nidher ok bäre pa theres brysth en mwllögh fwl met eldh ok bränne theris köth aff theris likama, ok bindha the sidhen eth togh omkring om theris hofwdh ok taghä swa en käpp ok wridha aath hofwdhet swa hart, ath theris ögon ga vth aff theris hofwdh. Sidhen skäre the thöm theris naffla vp ok ledha töm omkringh trän, swa länghe ath theres inälfwer är i töm. Somlighe tagha the ok plukka aff töm theres skägg likerwijs som man plägher rykke manen aff oskäligom creatur; sidhan halshugga the töm. Ware fatighe kwinnor henge the vpp met armom ok sla töm met rijs ok gislor ok skäre aff töm theres spänar ok stinghe töm met spiwth ok pina töm til dödhz. War fatighe barn taghe the ok trädhe töm lifwandhes pa gardzstafuen, sidhen skiwtha the töm fwl met handhboga pilor. The bäre tilhopa all the barn, som the kune koma öwer i hwsom, ok säthie stock pa dören ok bränne töm inne. Om nagher aff töm barnomen kryper ginom windhöga vndhan elden, tha stinghe the töm met spiwth ok kastha töm ather i elden igän. När the oss swa piina, tha seye the, ath landhet ok watnet hör töm til, som wij bom pa, oc wilie the betwinghe oss ath wij skulom göre töm en arlighen skath, try hwije skin af hwar man i landhet är oc halffdelin aff Kim aa oc alle the lax aar i landhit äre in til en aa, som heter Pöheioki, liggiandes i Sala sokn. Ther vthan före ligger en sten, som heter Hanakiffwi; thet kalla the theres raa; ok swa thädhen twärt ower in pa wester sidhen till Biwreklubbe, ligger i en sokn, som heter Skällata, swa thäden norr igen in til Tornö ok Kim; ok owerst vpp i Kim aa, ther ligger eth näs, Ruanim kallas; thär är fämthie miler i mellen Hanakiui ok Ruanim ok lx miler mellen Biwreklwbb ok fornämdhe Ruanim; thet eghne the sik til etc. Thet klaghe wij för Gudh i himmerik ok edher. Ythermera räddoms wij fathige män, thet the Rysser ga här swa länghe met theres köpslaghan, at the sla, mördhe ok bränne landhit alt ower howdh etc. Käre wärdogha herrer, the Rysser löpe altidh til Wiborgh ok klaga öfuer oss fattighe män. Gudh, han weth ath swadhana plaga ok nödh är oss fathige män nw widher faridh, ok aldrigh wij faa äller wäntom os thär eth goth ordh före, vthan wij niwthe Gudh i himmerik ok idher wärdoghet aath etc. Nu i fiordh om sancti Eskils tijdh fore wij fatigha män vpp til ware Gäddeträske. Wij ware wäl hundrat i selskap; ok Rysser koma thär til oss ok sagdhe ath fridh war giorth i fäm aar. Thär war äkke mere i mellen än xiiij dagha; strax ther effther komo the ok sloghe ok mördhe xiiij off the bästhe böndher, som i Kim sokn bodde. Hade äkke en aff the böndher, thär slaghne wordhe, han ropadhe ganska swarlighe, pa thet ath the andra kristhne män skuldhe thet höre. En aff the kristne fick thet ropith höre, som het Henrik Joanson i Ylmala; han vndhkom sielff tridhie met en lithen bath. Han förwaradhe the andra böndher widher; annars hadhe the warith slaghne alla saman; ok togho the aff töm mer än iij hundradh skippund gäddor, badhe aff töm, som slaghne wordhe, ok the som vnthkoma etc. Käre wärdoghe herrer, then store obeplichtelighe skadha, mordh ok fördärff, som oss the Rysser giorth hafua, klagom wij för Gudh i himmerike ok idher etc. War fogathe Hans Andersson sändhe oss budh om sancti Michaelis tijdh ath j ok the godhe, wärdoghasthe wärdoghe herrer riksens raadh haffde, endrekthelige waridh öwer ens ok stränghelighe förbwdhet, ath the Rysser ey skuldhe länger nidher koma än til en by, som kallas Turka, liggendes twa miler vpp i Wlo, ok badh oss at then tidh the Rysser skulde nidherkoma, tha skuldhe wij fara moth töm ok vnderwisa thöm thette förbudh, hwilkit wij ok sa giordhe. Then tidh wij förnwma ath the koma i aar, tha sändhe wij imoth thöm thesse eptherskrifne dandemän, som är Kwiue Henrik, Musta Larens, Henrik Holsten, Eleff Larensson, Jowan Härmansson ok Joan Sonapoyka, ath vndherwisa töm swadhana förbwdh, at the ey lenger nidh skuldhe koma än til förnämde Turka. Täkthes töm ther ligge met theres köpslagan, tha hade the tär loff til ok ey annar stadz; tith skuldhe almoghen koma til töm ok köpslagha hwat töm giordes behoff. Hwilken Rysse sidhen funnes nidhen före förskriffne Turka, han skulde hafwa förbrutiht lijff oc godz etc.; hwilkith the inthe aktadhe, vthan fore nedher langs met strandhen by fra by, wäl vj ok xxx Ryssar, ok gik här för rykte, ath the Rysser, thär vpp i Lapmarken ware ok the här nidher i landet fore, hade bebundhit sik tilsaman ok wille hawa slagith ok brenth oss fatige män i Kim sokn; ok röwadhe the oss ifra hundradh renar nagre wikur fore än war fogate kom tidh. Then tidh han thetta rykteth hörde ath the thette förbudh ey aktadh ok swa giorth hade, tha loth han gripa xxi aff the Ryssar ok loth halsshugga xvij aff töm, ok iij vntkoma ok rymdhe vpp i Lapamarken ok sagdhe för töm, at theris selskapp ware all halsshuggne ok at fogathen hadhe församladh xviij hundrat folck, som skulde koma ok vnthsätie töm. Then tid the swadana tidandhe hörde ath landhit war forwaradh, tha drogho the tilbaka in i Hwite hafwith. Ok hade the Rysser ekke faath swadana näffsth, tha hade the om nyaars dagh komith nider ok slagith ok bränth Kim sokn. X aff the Rysser laghe i Tornö. War fogathe togh met sik xij dandemän ok for tijdh ok kallade thär sokn tilsaman ok loth läse for töm thet breff, som i, godhe werdoghe herrer, vthgiwit ok samtykth hade, ok förbödh them epther thy som i pabudhit hafde, ok brefwit luddhe som föreskrifwidh staar, ok badh thöm ekke ath lata the Rysser borthkoma för än theres fogathe tijd kome ok anthwarde töm myns herres breff ath fogathen skuldhe retthe sik thär äffther, hwilkith the Törnebo inthe aktadhe, vthan släpthe töm ok finghe töm wärje, handboger, spiwth, pilor, skioller ok andre wärie, hwat töm giordes behoff vppa warth fördärff, swa ath the Rysser sadhe sik ey rädhes för hundrade bönder, met the hade farith, seth ok bespeieth landhet ok ath thet almogen war ganska fatigh ok hade inthe til wärie. Sidhen the töm swa släpthe, hawa wij waridh ganska räddhe, ok fara Törnbona vpp i Lappamarken ok köpslaga ok bindha frijdh met Ryssana ok akta oss fatighe män inthe. Then tidh wij fatige män hawa gjorth fridh, tha hawa wij giorth fridh öwer alth Norrabothn. Skule the Tornebo swa länge regera met Rysser ok Lappar, tha wardha wij fatighe män ok alt menighe landet förderfwat. Käre, wärdoghe herrer, bidhiom wij idher för Gudz skuldh, thet Törnebo ok wij mattom wara vndher en herre, hwat oreth the oss göra. När wij komom thär til tingz ok klagom ath the ga wara skoga ok fiske wara watn, tha widherfars oss fathige män inghen räth, vthan säye the swa, ath the hawa erkebiskopen til theres herre etc. Käre wärdoghe herrer, om nagher wille swa säye, ath the Rysser ware äkke förwaradh i thetta förbwdh, tha wile wij äpterskriffne fatighe män, som är försth Jöns Nakkanpoyka, Jöns Hermansson, Kaupi Teppe, Lasse Kerpe, Jöns Sonasson, Äre Paual, Niels Ingolffson, Lasse Kenni, Eleff Larenson, Kwiue Henrik, Laurens Olaffsson, Henrik Holsten, Jöns Baalk ok menige almoghe, som bygge ok boo i Lymminghe, Ja ok Kim sokn, wiliom withne ok swärie ok fulkomlighe tilsta, ath war fogathe Hans Andersson ok wij töm swa förwaradh hawa i alla handa mattha, som föreskriwidh staar. Til ythermere wisse ok bäthre förwaring tha latom wij trykke warth landz jncegele pa ryggen a thetta breff, som giwidh ok skriwidh är i Kim om medfastha tijdh arom äffther Gudz byrdh mcdlxxxx.

--------------------------------------------------------------------------------
Efter originalet tryckt bland bilagorna, sid. 343, i Hadorphs uppl. af rimkrönikan.

--------------------------------------------------------------------------------